Meillä on uusi, simppelimpi blogi!

Siirrythän uuteen blogiimme tästä! :) Blogista löytyy kaikki vanhat merkinnät ja kommentit :)

Ensimmäinen näyttely vuoteen

Tosiaan, Fina pääsi eilen pitkästä aikaa näyttelypuuhiin: edellisestä näyttelystä olikin kulunut päivälleen vuosi. Viime vuonna 13.9. näytelmöimme samaisessa paikassa Porvoon Suiston kentällä kuin nytkin, erona vain se, että tällä kertaa Finaa handlasi ensimmäistä kertaa virallisissa näyttelyissä Ella-Roosa itse ja hienosti handlasikin!

Fina liikkui Elliksen kanssa todella hienosti, eikä aristellut enää pöytääkään yhtään. Kehäsihteerin nostaessa vaaleanpunaisen nauhan pöydältä en pystynyt pidätellä hihkumistani ja parivaljakko rantautui kehän laidalle halien saattelemana. Erin saaneita oli neljästätoista nuoresta nartusta sellaiset kymmenkunta, kun Fina ja Ellis menivät kilpailuluokkaan. Tuomari juoksutti jokaisen koiran edestakaisin ja katseli muutamaa koiraa selvästi kiinnostuneena. Riemulla ei ollut rajaa, kun Ella-Roosalle ojennettiin keltainen nauha ja osoitettiin paikka kolmannella sijalla! <:) Arvostelu oli ihastuttavaa luettavaa:

"23 month-old female ruby. Good size and body. Excellent full dark eyes. Correct bite. Nice reach of neck. Nitting (?! ei saa selvää sanasta) on good shoulder. Correct angulation in rear. Moving well." :: Tulos siis ERI, NUK3

Vuoden tauko on tehnyt Finalle todella hyvää, likka on saanut rauhassa kehittyä. Olisi ollut aivan turhaa juoksuttaa sitä hakemassa H:ta pitkin kevättä, kun sillä oli vielä niin babylook :) Ja kyllähän me viime kesänä koko vuoden edestä näytelmöitiinkin! Seuraava ja näillä näkymin tämän vuoden viimeinen näyttelyskaba käydään Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä, jossa Fina pieni menee jo avoimeen luokkaan... Mitä hitsiä?! :)

Kisadebyytti

Ai kamala, kun aika menee nopeasti. Meidän pikku Finakin starttasi maanantaina jo agilityn kisauransa - ja hienosti aloittikin. Iloinen ja vinkeä ruikkeli hoiteli koko radan puhtaasti ohjauksen kannalta, joskaan ei ollut aivan nopemmillaan. Rataantutustumisessa minulle ei kehkeytynyt aivan selvää suunnitelmaa siitä, miten aikoisin toimia A-esteen ympärillä, toisin sanoen vaihtaisinko ohjauspuolta ennen vai jälkeen A:n ja miten. Improvisaatio kunniaan, ja sillä sitten h-hetkellä päädyin valitsemaan sen vaikeimman... Jatkoimme A:n jälkeen hyppysuoraa, jonka päädyn käännöksessä tein takaaleikkauksen muurille. Onnistuin ajoittamaan kuvion just eikä melkein, mutta harmiksemme muuri oli Finalle niin vieras ja korkea, että se nappasi siitä tukea heittäen päällispalikan menemään. Muurin epäonnistuneeseen suoritukseen vaikutti a) Fina on ottanut sitä vain kerran aikaisemmin, b) päällispalikoiden korkeus oli kolminkertainen oman seuran esteeseemme verrattuna ja c) muurille tultiin aika hankalassa kulmassa. Näistä voidaan pyyhkiä yli tuo pahassa kulmassa tulo, sillä takaaleikkauksella se saatiin oikaistua.

Myös puomilla oli pieniä ongelmia, sillä yllätyksekseni ylös- ja alasmenoilla ei ollutkaan alapuolella tukia, jolloin vinot lankut hypyttivät ikävästi koiran juostessa. Finalla meni ilmeisesti juuri tästä johtuen pasmat sekaisin ja pupu pöksyyn puomin ylälankulla, jossa sen jalka lipsahti ja läpsäkorva säikähti. Alas tultiin kuitenkin menestyksekkäästi kontaktit ottaen :)

Täytyy kyllä sanoa, että jopas oli loistava aloitus. Periaatteessa nollarata (Finahan vielä harjoittelee joitakin esteitä, joten täysin estevarma se ei vielä ole), kun kuitenkin ohjautuu aivan täydellisesti ja hyvällä vauhdilla. Jaksan hokea tätä samaa, mutta on se aina niin ihanaa nähdä, miten koira todella nauttii agilitystä! Ei niistä makupaloista, joita radan jälkeen saa. Ihanaa :) Tuloksena siis vitonen ja sijoitus niin ikään viides, muuten en muista, sillä hukkasin tuloslapun...

Kimppatreenit

Eilen illalla oltiin puolitoistatuntinen agireenaamassa alkeiskurssin paikalla, kun ryhmä taukoilee vielä tämän viikon. Meitä omatoimitreenaajia oli paikalla kolme; minä ja siskoni nuorisomme kanssa, sekä Fanny japaninpystykorvansa Bellan ja uuden agilityohjattavan, Pepin kera. Edellinen agilityryhmä jätti ystävällisesti muutaman hyppyesteen, renkaan ja putken kentälle, joten meidän ei tarvitsi roudata enää vain puomi paikoilleen. Erityisesti Finaa varten.

Puomilla sitten aloitimmekin. Koska takana oli jo pari alkeiskurssilla hihnassa suoritettua puomin ylitystä, uskalsimme heti ottaa rusakon vapaaksi ja vedettiin sitten pelkkää puomia pari kertaa kontakteille pysäyttäen. Ella-Roosan ohjauksella kontaktit ovat vielä epävarmemmat, sillä itse sanon sen 'odota' aika tiukasti, jolloin tuloskin on hyvä - Saran kanssa kun olen tottunut tekemään. Mutta kyllä se siskokin ne varmasti saa varmemmiksi, kunhan opetan sille vähän suurempaa äänenkäyttöä radalla ;)

Rengasta treenattiin taas erikseen - ja otettiin takapakkia. Kutsumalla vielä toimi taas, mutta heti vierestä ohjaten koira tyytyi kehikon ja renkaan väliin. Hm. Onneksi rengas on mölleissä yleensä vain aloituksessa, eli ei pitäisi siihen kaatua. Mutta pakko se on saada varmemmaksi.

Sisko otti Finan kanssa sekalaisia pikkutreenejä, joita en muista nyt tässä, mutta itse pyysin luvan ottaa Finskin kanssa yhden harjoitusradan tulevia möllejä varten. Rata alkoi ja loppui uhkarohkeasti renkaaseen, välissä mentiin putkea, valsseja, välistävetoja, sylikäännöksiä ja takaakiertoja. Niin ja puomi. Kyllä tuo likka hyvin ohjautuu ja kiitettävällä vauhdilla ja arvatkaas mitä: se suoritti renkaan oikealla lailla myös lopussa, jossa rengas oli osana rataa ja jouduin ohjaamaan vierestä!

Nyt on tiedossa sitten vain verkkokeppitreenejä kotipihalla, tavoitteena oikea lähtö eri kulmista sekä itsenäinen pujottelu ohjaajan sijainnista riippumatta. Mutta möllivalmiita ollaan nyt. :)

Kontakteja vaille valmis

Jipii! Finski pääsi tänään tuuraushommiin jatkoryhmän treeneihin, kun Saralla on juoksu. Tätä ennen vaati kyllä melkoista suostuttelua, että sain Ella-Roosan antamaan Finan lainaan... Jatkoryhmän tasoa kun Fina kuitenkin on, niin siellä minun kanssani hyvin pärjäisi - kai Ellis pelkää menettävänsä asemansa Finan ohjaajana.

Oli miten oli, likka pääsi ns. tositoimiin kentälle. Se olikin muuten aika innoissaan, ainakin, jos päättelee metelistä kentän laidalla. Nuoren cavalierin haukku -jota ei muuten koskaan ennen ole juuri kuulunut- oli kamalaa rääkymistä, kuulosti kuin jotakuta vauvaa olisi vedetty jalasta tai vastaavaa. Välillä nauratti ja välillä oikein suututti, en minä ole tottunut siihen, että koira pitää tuollaista metakkaa odottaessaan. *nolous* Otimme yhteensä kolme erilaista rataa ja Finan kanssa otin sitten rengastreeniä oikein olan takaa.

Ensimmäisellä radalla teemana voisi ehkä sanoa olleen vaikeat kulmat, sillä putkeen ja pussiin tultiin hyvin kinkkisissä kulmissa, jotka Fina kuitenkin molemmat selvitti epäröimättä. Ensimmäistä kertaa Fina pääsi myös kontaktille osana rataa, kun A-este oli toiseksi viimeisenä esteenä. Alkeiskurssillakin Finalle vaikeimmaksi esteeksi osoittautunut rengas suoritettiin tälläkin kertaa kehikon sisältä, mutta renkaan vierestä, jonka vuoksi myöhemmissä radoissa kyseinen este kierrettiin.

Toisella radalla otin teemaksi takaaleikkaukset ja valssit, joita tulikin mukavasti plakkariin. Erityisesti takaaleikkauksista saimme hyvää palautetta, kuulemma olen hienosti kouluttanut agilitykoiran ;) Muutenkin Finan ratoja kehuttiin rengasta lukuunottamatta täydellisiksi ja itse Finaa kisavalmiiksi. Onhan se, kunhan saadaan kontaktiesteet tutummiksi.

Viimeinen rata käsitteli välistävetoja, joita emme Finan kanssa koskaan olleetkaan harjoitelleet, mutta hyvin se kyllä luki minua. Yhdessä välissä olin itse aivan liian hidas, jolloin välistäveto ei onnistunut, mutta toisella yrittämällä kolme välistävetoa peräkanaa sujuivat aivan mainiosti. Nopeutta tuolla ruikkelilla kyllä on rutkasti enemmän kuin äidillään, niillä on niiiin erilaiset rakenteet. Jännä nähdä mitä tuosta vielä tulee. Sellaisia ilouutisia kuitenkin, että pitkien keskustelujen jälkeen sain luvan ohjata Finaa 17.8. ja 27.8. olevissa möllikisoissa, joista jälkimmäinen on vieläpä Loviisa-Porvoo -ystävyysottelu. Näihin lähden siis kahden cavalierin voimin. Sisko itse ottanee ensiaskelensa kisaradalla 24.8. Kotkassa järjestettävissä möllikisoissa. Vihdoinkin Finskikin pääsee agilityn makuun! Se kyllä nauttii kanssa selkeästi itse touhusta, eikä suorita rataa sen vaivaisen namipalan vuoksi. Lupaava tapaus tämä Fiina.

Huh hellettä!

Käväisimme tänään nuorisomme kanssa Karhulan mätsärissä. Oikeastaan lähdimme hakemaan Rillalle kehäkokemusta, mutta samallahan sisko nappasi kätevästi koiransa mukaan :)

Tavalliseen tapaan pienten aikuisten luokassa koiria oli todella paljon, minkä vuoksi Ella-Roosa ja Fina saivat odotella vuoroaan kauan. Me Rillan kanssa ehdimme pyörähtää punaisten kehänkin jo ennen kuin he pääsivät edes parikehään. Lopulta tuli Finankin vuoro. Likka ei ollut tänään (liekö kuumasta säästä johtuen) oikein innoissaan touhusta, ja liike oli aika laiskaa. Sen sijaan pöydällä neiti käyttäytyi aivan upeasti - josko se pöytäarkuus sieltä pikku hiljaa alkaisi unohtua... Tuomarikin oli kuulemma antanut oikein tunnustusta pöytäkäyttäytymisestä, hienoa!

Fina jatkoi upeasti punaista linjaamme, eli päivän saldona oli kaksi punaista nauhaa. Parina kaksikolla oli jackrussellinterrieri omistajansa kera. Punaisten kehässä Fina paransi (aivan kuten Rilla omassaan) liikkumistaan, mutta siitä huolimatta jäi suuressa koirajoukossa sijoituksetta. Ella-Roosa saa nyt alkaa Finan kanssa treenimään tuota näyttelykäyttäytymistäkin, kaksijalkainen kun saisi itse olla vähän reippaampi ;)

Viikon alkeisryhmän treenit

Tällä viikolla (alkeisryhmän treeneissä) ei otettukaan uutta estettä ollenkaan, vaan kerrattiin edellisiä ja opeteltiin tanssahtelemaan. Toisin sanoen mukaan kuvioihin tuli uusi ohjausliike, valssi, jonka olin senkin tosin jo Ellikselle salaa opettanut ;)

Pienen estesarjan mieleenpalauttamiseksi kaikki menivät aluksi edelliskertaisen hyppy-putki-hyppy -sarjan U:n muodossa, jonka jälkeen otettiin sitten valssausta. Tuossa alun kertaussarjassa Ella-Roosa teki itse ohjausvirheen laskemalla käden alas juuri ennen estettä niin, että veti Finan mukaansa sen ohitse, sekä unohti estekäskyn. Uusinnassa Fina luuli ilmeisesti itse tehneensä jotain väärin, koska kieltäytyi hyppäämästä, vieläpä aika kummallisesti. Se kiersi esteen, muttei suinkaan ohjaajan puolelta (ei siis johtunut huonosta irtoamisesta tms.) vaan kiersi esteen ns. ulkokautta. Sama toistui kolmesti peräkkäin, emmekä me kouluttajat keksineet mitään muuta järkevää syytä tuohon ihmeelliseen kiertoon, kuin juuri sen, että Fina luuli tehneensä väärin. Käden väärästä liikkeestä se ei johtunut, ei väärästä tai väärinajoitetusta estekäskystä tai sen unohtamisesta, eikä myöskään ohjaajan väärästä rintamasuunnasta. Siispä jos jollakin olisi aavistuskin, mistä tällainen saattoi johtua, otan ilomielin teorioita vastaan oppimismielessä. Vaikka tietysti onhan se vaikeaa sanoa, kun en tilannetta tähän nyt saa näytille.

Kolmen omituisen kieltäytymisen jälkeen Fina hyppäsi taas normaalisti ja Ella-Roosa noudatti vinkkejämme edelliskierroksen virheiden korjaamiseen. Seuraavalla kierroksella olikin sitten valssi kahdella esteellä (aseteltuina jokseenkin näin : \ /), puolikaaren muodossa. Valssi suoritettiin kummastakin suunnasta, ja Ellis osasi tehdä sen jo hienosti oikea-aikaisesti.

Näihin neljään kierrokseen kahden ja kolmen esteen sarjoilla meni niin kauan, että puomi ja kepit oli otettava ihan vain liukuhihna -menetelmällä, jotta kaikki ne ehtivät suorittaa. Fina oli selkeästi kehittynyt 2on-2off -asennoissa, mutta varmemmiksi niitä tulee ehdottomasti saada. Tuo naksutin olisi Finallekin tosi kätevä, jos saisin Elliksen ehdollistamaan Finan ensin itse kapistukseen ja sitten hyödyntämään sitä kontaktiharjoituksissa. Kepeistä nyt lienee turha puhua, ruikkeli on vanha konkari!

Suunnitelmissahan olisi startata möllikisoissa Kotkassa 24.8., ja mikäli siihen mennessä Fina menee A:n ja puomin rohkein mielin, lähdemme ilomielin koettamaan. Olen itseasiassa Ellikseltä vähän ohjauslupaa tässä anoillut, eikä tuo ole aivan ehdotustani tyrmännyt...